Arvioitu lukuaika: 4 minuuttia
Olet tätä lukiessasi mahdollisesti suuren surun murtama. Haluan kertoa oman tarinani, jonka luettuasi voit miettiä olisiko Lohtulintu juuri Teidän tarpeisiin sopiva palvelu. Olen elänyt nuoresta asti äidin sairastuttua vakavasti kuoleman mahdollisuuden varjostamaa elämää. Äiti oli jopa yli vuoden jaksoja sairaalassa ja joskus hänelle annettiin vain kaksi viikkoa elinaikaa. Se oli nuorelle raskasta aikaa. Elämän olisi pitänyt olla täynnä iloa ja mahdollisuuksia, mutta arjen täytti pelko, ahdistus ja suru. Ohessa hoidin kotia, ettei isän osa olisi liian raskas työn ja sairaalassa vietettyjen iltojen jälkeen. Vaikka kuolema kolkutteli lähellä moneen otteeseen, äiti on yhä täällä. Se on ihme, jonka ei pitänyt olla mahdollista. Hänen ei koskaan pitänyt elää nelikymppiseksi. Nyt hän on 71-vuotias.
Vuonna 2021 hyvästelimme mummini, joka oli ison sukumme pää ukin kuoltua vuosikymmeniä aiemmin. Kun hoitokodissa aloimme laulaa mummille Äideistä parhain kappaletta, hän heräsi syvästä unestaan ja tuli vielä luoksemme. Kiitimme häntä ja hän kiitti meitä. Sitten hän nukahti ja muutaman päivän päästä kuoli nukkuessaan. Tästä alkoi uusi aika perheessämme. Kuolema kosketti meitä parin vuoden ajan liki kuukausittain. Tärkeitä ihmisiä siunattiin, haudattiin ja surtiin. Surukukista, hautausmaista ja kirkoista alkoi tulla arkipäivää. Kuten myös hoitokodin ja sairaaloiden huoneista, joissa seinäkellon tikitys oli ainoa ääni ennen kuin raskas hengitys vei voiton ja pian tuli hiljaisuus.
Tätini kuolinvuoteella kolme viikkoa päivittäin istuessani surin valtavasti miten moni joutuu kohtaamaan kuoleman aivan yksin. Kun elin samaa isäni kanssa vain puoli vuotta yöhemmin, mietin miksei ole sellaista ammattia, jossa työntekijä kutsutaan olemaan kuolevan seurana kiireettä ja osana arvokasta kuolemaa. Pohdin tätä ääneen ja eräänä marraskuisena aamuna puhelimeeni kilahti viesti äidiltäni. Hän vinkkasi lehtiartikkeliin, jossa kerrottiin kuolindoulakoulutuksesta.
Tiesin heti, että tähän täytyy tarttua. Tein sen isäni, tätini, mummini ja muiden tärkeiden menettämieni ihmisten kunniaksi. Vain viisi päivää isäni kuolemasta lupauduin ehdolle eduskuntavaaleihin pääteemanani vanhukset. Valitettavasti se tie ei auennut, mutta kampanja vahvisti omaa ajatustani siitä, että minun tehtäväni tässä maailmassa on auttaa muita. Näin rakkaat menetykseni saisivat konkreettisen merkityksen ja heidän muistonsa säilyisi tekemisissäni jatkossakin.
Surin sitä, kuinka moni ei ole halunnut käydä katsomassa kuolevaa läheistään, sillä kuolema on syntymän lisäksi elämän kauneimpia hetkiä. Siitä on riisuttu kaikki turha. Jäljellä on hiljaisuus, ikävä, kauneus ja kiitollisuus. Että sain tämänkin kokea. Kuoleman koskettama ihminen saa lahjaksi rauhan. Ei tarvitse arvailla, kuvitella tai jäädä epätietoisuuteen.
Valmistuin kuolindoulaksi syksyllä 2024. Koen että se on vahvasti palveluammatti, jossa kuolevan ja hänen läheistensä toiveita kuunnellaan ja toteutetaan mahdollisuuksien mukaan ja ollaan apuna sanoittamassa tunteita ja järjestelemässä muuttunutta arkea. Kuolindoulan työ on vierellä kulkemista. Näen että tulevaisuudessa ihmiset oppivat arvostamaan koulutettua, luotettavaa ja ihmisläheistä palvelua kuoleman lähestyessä. Kaikilla ei ole läheisiä ja oman tai läheisen kuoleman ajattelu voi tuntua vieraalta, epämiellyttävältä ja raskaalta. Silloin on hyvä tietää, että apua ja seuraa on saatavilla
sovitusti silloin kun asiakas sitä itse haluaa ja tarvitsee.
Halusin kertoa teille oman tarinani pintaraapaisuna, jotta tiedätte mistä lähtökohdista olen perustanut Lohtulintu hautauspalvelun. Lintuna kulkee mukana varis, joka alkoi ilmestyä inulle lähes päivittäin isäni kuoleman jälkeen. Myöhemmin muistin, että isälläni oli nuorena kesyvaris Mikko. Aina kun näen variksen, hymyilen ja tunnen, että näin on tarkoitettu. Olen saanut paljon muitakin merkkejä ja se on tuonut kuoleman rinnalle rauhan ja vienyt vuosikymmenten pelon. Tämä on vapauttanut elämään.
Mikäli koet että minä voin olla sinulle tai läheisellesi oikea rinnalla kulkija, ota yhteyttä ja tavataan. Katsotaan kohtaako kemiamme. Lohtupalveluilta löytyy kuolindoulia eri puolilta Suomea ja voimme etsiä yhdessä sopivaa doulaa.
Hautausjärjestäjän ammatti oli seuraava luonnollinen etappi ja kouluttauduimme siihen mieheni Jamin kanssa samaan aikaan kun äiti meinasi kuolla alkuvuonna 2025. Toivon sydämestäni, että saamme tuoreina hautausalan yrittäjinä luottamuksenne ja saamme kunnian auttaa teitä surun hetkellä ja olla järjestämässä kanssanne juuri sellaista siunaus- ja muistotilaisuutta joka on juuri vainajan tahdon mukainen ja näköinen.
Lämpimin ajatuksin, Kati


